MAAILMANKAIKKEUS

Tuntuisi olevan niin, että luonnollinen lähtökohta uskonnollisen elämänkatsomuksen omaavalle ihmiselle lähestyä Jumalaa, on hieman miettiä tätä maailmankaikkeuden suurta mysteeriä. Meidän on vaikea ohittaa piittaamattomina tai välinpitämättöminä sitä tunnetta, jonka voimme silloin tällöin kokea kun katselemme elokuun loppupuolen pimeänä myöhäisiltana kirkasta tähtitaivasta, joka suorastaan uhkaa kaatua päällemme.

Saatamme tällaisessa tilanteessa kokea jotain selittämätöntä, jota voimme kutsua vaikkapa "pyhäksi". Tämä pyhän tunteen kokeminen saattaa sitten aiheuttaa sen, että haluamme kurottautua jotenkin näitä selittämättömiä asioita kohti. Joku saattaa ehkä vain kohauttaa olkapäitään ja todeta, että onpa ihmeellistä. Joillekin olan kohauttaminen ei kuitenkaan näyttäisi riittävän ja hän alkaa selvittää itselleen mitä tämä kaikki oikein on.

Pohdintoja maailmankaikkeudesta

Onko maailmankaikkeus vain pelkkä uni tai harhakuvitelma? Mitään, mitä näemme tai koemme ei ole oikeasti olemassa. Mutta, kuitenkin, on oltava jotain, mikä on aiheuttanut harhakuvan. On myös oltava joku, jolla on harhakuva. Miksi harhakuvan omaajan on vakuutettava toinen ihminen harhakuvitelmasta, jos toista ihmistä ei ole edes olemassa?

Entä onko se ikuinen? Maailmankaikkeudella ei ole alkua, ei loppua, eikä mitään syytä. Se vain on, ikuisena ja selittämättömänä Mutta, jos maailmankaikkeudella ei ole alkua, tätä päivää ei voida saavuttaa. Nyt on kuitenkin tämä päivä. Ikuisuudessahan ei ole hetkiä, eikä päiviä. Ikuisuudessa jokainen hetki kestää ikuisuuden. Jos maailmankaikkeus olisi ikuinen, se olisi saavuttanut lopullisen tasapainotilansa jo ikuisia aikoja sitten.

Tai voisiko olla niin, että maailmankaikkeus olisi syntynyt itsestään? Että se olisi luonut itsensä? Olisiko se saanut itse itsensä aikaan?.. Mutta, voidakseen olla oma syynsä, maailmankaikkeuden olisi ensin oltava olemassa. Voisiko siis jotain olla olemassa ennen olemassaoloaan? Eihän A voi samanaikaisesti olla sekä A, että ei- A. Maailmankaikkeus ei siis voi olla sekä olemassa, että ei- olemassa, joten se ei ole voinut syntyä itsestään.

Tämä jokamiehen pohdiskelu ei nyt näyttänyt tuovan kovinkaan vakuuttavaa tietoa maailmankaikkeudesta. Ainoa asia, joka tulee yllä olevasta mieleen, on se, että ehkä maailmankaikkeudella on sittenkin oltava alku. Pohdiskelua on siis syytä jatkaa.

Tieteellisiä teorioita

Maailmankaikkeus eli universumi tarkoittaa avaruuden ja siinä olevan aineen ja energian muodostamaa kokonaisuutta, tai todellisuutta, kaikkeutta, olevaista. Ainetta saattaa olla myös näkymättömissä muodoissa, kuten mustina aukkoina tai neutriinosäteilynä. Teorioihin on viime aikoina pitänyt lisätä myös uusi käsite, pimeä energia, joka näyttäisi muodostavan peräti 70% koko maailmankaikkeuden massaenergiasta. Maailmankaikkeus käsittää kaiken sen, mitä voidaan tutkia tieteellisin, lähinnä fysiikan menetelmin. Tähtitieteessä tätä havaintojen piirissä olevaa osaa luonnosta nimitetään joskus metagalaksiksi, arkikielessä avaruudeksi. Kaikkeuden syntyä, rakennetta ja kehitystä tutkii kosmologia.

Alkuräjähdysteoria

Nykyinen ja ehkä sovinnaisin käsitys maailmankaikkeuden alusta on alkuräjähdysteoria. Teorian mukaan maailmankaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,7 miljardia vuotta sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti. Mittaukset ovat vahvistaneet tätä teoriaa. Maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta ei olla toistaiseksi päästy varmuuteen.

Muita tieteellisluonteisia teorioita

Kosmologi Andrei Lindén mielestä kaikkeuksia on useita ja ne silmikoituvat keskenään. Jokainen osa kypsyy omaksi kokonaisuudekseen. Yhdysvaltalainen Lee Smolin puolestaan olettaa, että mustat aukot luovat uusia kaikkeuksia, jotka ovat emätilaan yhteydessä madonreikien kautta. Arthur C. Clarken yli 50 vuotta vanhaa ajatusta, että kaikkeudet ovat vain kuplia, pitävät nykyään mahdollisena useat tutkijat. Eri kuplissa olisivat eri luonnonlait, ja ulottuvuuksien ja aikojen määrä poikkeaisi omastamme.

Mielenkiintoinen on se käsitys, että voisi olla lukemattomia kaikkeuksia vierekkäin, joissa on jokaisessa eri todellisuus ja mahdollisesti eri luonnonlait, mutta jossain saattaisi olla myös tämän kaikkeuden lähes täydellinen kopio ihmisineen päivineen ja ainoa tapa millä nämä voisivat vaikuttaa keskenään olisi gravitaatio eli painovoima.

Tähtitieteilijä Viktor Ambarzumjan esitti, että aine voi muodostaa äärettömän määrän erilaisia, sisäkkäisiä järjestelmiä. Ambarzumjanin mielestä havaitsemaamme osaa kaikkeudesta ei voida kutsua kaikkeudeksi, koska on täysin mahdollista, että havaitsemamme osa kaikkeutta on vain osa suurempaa järjestelmää, joka voi puolestaan olla osa suurempaa järjestelmää ja niin edelleen. Havaitsemaamme kaikkeuden osaa Ambarzumjan kutsui metagalaksiksi. Aivan hyvin voi olla olemassa muita samanlaisia metagalakseja, jopa ääretön määrä.

Mielenkiintoisia uskomuksia nämä erilaiset tieteelliset teoriat. Todennäköisimmältä tuntuisi kuulostavan tuo alkuräjähdysteoria mutta siinäkin häiritsee se, että sen räjähdyksen alkupisteenkin pitäisi jotenkin olla syntynyt. Eikö siihenkin tarvita aikaa. Asia ei näyttäisi siis vieläkään tulleen selväksi. Siispä jatketaan pohdiskelua.

Uskonnollisia teorioita

Alkumuna

Alkumuna on useiden etnisten ryhmien muinaisten tai luonnonuskontoon liittyvien käsitysten mukainen maailman alku ja synnyttäjä. Se esiintyy uskomuksissa ainakin Euroopan, Aasian ja pohjoisen ja eteläisen Amerikan alkuasukkailla.

Idässä alkumunan sisällä painuivat pahat ja raskaat ainekset alas, niistä syntyi maa, ja hyvät ja kevyet aineet nousivat ylös, niistä syntyi taivas. Monissa uskomuksissa maailma syntyy, kun alkumuna pirstoutuu. Joissain uskomuksissa alkumuna jää ehjäksi, ja sen kuori on taivaankansi ja keltuainen aurinko.

Kalevalassa joku lintu, esimerkiksi sotka, etsii pesäpaikkaa äärettömän meren ulapalta ja lopulta munii munan tai useampia meren selällä kelluvan Ilmattaren polvelle. Muna tai munat tuhoutuvat turvattomassa leposijassaan ja niiden palasista syntyy maailmankaikkeus.

Myös alkuräjähdyksen alkupistettä on luonnehdittu vertauskuvallisesti alkumunaksi.

Luomisoppi

Maailmankaikkeutta ja luomisoppia mietittäessä ei voida kokonaan jättää pois evoluutiotakaan. Onhan evoluutio kuitenkin eräällä tavalla luomiseen ja maailman kehittymiseen vahvasti liittyvä asia ainakin silloin, jos katsotaan, että luominen yhä jatkuu. Seuraava teksti on kirkkomme sivulta lainattu kannanotto:

"Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä."

Mutta onko tämä kirkkomme käsitys sittenkään kaikkien kristittyjen käsitys? Tuntuisi siltä, että monia muitakin käsityksiä kyllä löytyy. Jotkut kristityt ovat jopa sitä mieltä, että kristinusko elää tai kuolee sen mukana, miten Mooseksen kirjoituksiin suhtaudutaan.

Fundamentalismi ja kreationismi

Raamatun mukaan Jumala loi maailmankaikkeuden kuudessa päivässä noin 6000 vuotta sitten. Luomisoppia (kreationismi) pidetään yhtenä kristillisen fundamentalismin muotona. Kreationismin taustalla on käsitys, että Raamatun kertomukset ovat erehtymättömiä myös luonnontieteellisissä ja historiallisissa yksityiskohdissa. Kreationismi on reaktio valistuksessa syntyneiden luonnontieteiden tuloksiin, erityisesti evoluutioteoriaan. Raamatun Vanha testamentti alkaa kuvauksella siitä, kuinka kristinuskon jumala sanan voimalla loi maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Raamatun sukupolviluetteloiden avulla on perinteisesti pyritty arvioimaan, että kaikkeuden iäksi tulisi noin 6000 tai enimmillään 10 000 vuotta.

Älykäs suunnittelu

Älykäs suunnittelu lähti liikkeelle Yhdysvalloissa, kreationistien halusta saada kouluopetukseen Raamatun kuvaama luomistapahtuma. Koska luomisoppi on uskontoa, sitä ei saanut opettaa kouluissa jonka vuoksi Jumala oli korvattava sovinnaisemmalla termillä: "älykäs suunnittelu". Älykäs suunnittelija on tietoinen olento, jolla älykkään suunnittelun liikkeen mukaan on jotakin tekemistä elämän synnyn ja kehityksen kanssa ja joka liikkeen mukaan on jättänyt tieteellisesti havaittavaa todistusaineistoa tästä älyllisestä suunnittelusta.

Älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että kyseessä on tieteellinen teoria, ja he pyrkivät myös määrittelemään tieteellisen menetelmän perustavalla tavalla uudelleen niin, että se hyväksyisi myös yliluonnolliset selitykset.

William Paley todisti Natural Theology -teoksessaan (1802) jumalan olemassaolon, vedoten kaiken olemassaolon tarkoituksenmukaisuuteen. Nykyisin Paleyn käyttämää todistusta nimitetään kelloseppävertaukseksi, ja se on yhä erittäin suosittu älykkään suunnittelun kannattajien keskuudessa.

Liberaaliteologia

Liberaaliteologia sai alkunsa 1700-luvun lopussa. Friedrich Daniel Ernst Schleiermacheria kutsutaan usein liberaaliteologian isäksi. Se muotoutui lopullisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa mm. sellaisten teologien kuin Albrecht Ritschlin ja Adolf von Harnackin vaikutuksesta.

Liberaaliteologia syntyi pääasiassa vastauksena tieteen asettamille vaatimuksille, kun tiede saavutti yhä enemmän tuloksia, jotka asettivat kyseenalaiseksi monet Raamatussa kerrotut asiat. Luomiskertomuskin haluttiin nähdä vain eräänlaisena myyttinä tai taruna, joissa kuitenkin on eräänlaista syvää totuutta maailmankaikkeuden olemuksesta ja ihmisen luonteesta.

Lentävä spagettihirviö

Kesäkuussa 2005 Bobby Henderson lähetti julkisen kirjeen Kansasin opetuslautakunnalle vastauksena suunnitelmille älykkään suunnittelun opetuksesta luonnollisen valinnan rinnalla. Hän pyysi virallisesti, että lentävän spagettihirviön uskonnosta on tasapuolisuuden vuoksi annettava yhtä paljon tilaa opetuksessa kuin tavanomaiselle älykkäälle suunnittelulle ja evoluutiolle. Hän varoitti, että jos näin ei menetellä, "meidän täytyy edetä oikeustoimiin." Hän sai pian vastauksen kahdelta myötämieliseltä lautakunnan jäseneltä elokuun puolivälissä. Sivusto, jolla kirje oli, sai maailmanlaajuista huomiota, kun se mainittiin Internet-sivusto Boing Boingissa kesäkuussa 2005.

Tämän parodioivan uskonnon mukaan lentävä spagettihirviö loi kaikkeuden aloittaen vuorista, puista ja kääpiöistä. Kaikki todisteet evoluution olemassaolosta luotiin samalla. Hirviö jatkaa ihmisten ohjausta "nuudelisella ulokkeellaan".

"Hänelle" kohdistetut rukoukset päätetään sanan 'Aamen' sijasta sanaan 'Râmen' (jap. kiinalaistyylinen nuudeli).

Alustavia päätelmiä

Tiede etenee omaa vauhtiaan. Maallikoiden ei liene mahdollista eikä ehkä tarpeellistakaan perehtyä näihin tutkimuksiin kovin perusteellisesti. Maailmankaikkeuden olemassaolosta, tarkoituksesta ja varsinkin syntymisestä meillä on käsityksiä ja mielipiteitä ihan riittävästi kyllä omastakin takaa. Myös uskonnot tuntuvat muuttuvan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Pelkästään kristinuskoon perehtyminen tuntuisi olevan ylivoimainen tehtävä tänä päivänä, koska lähes jokaisella itseään kristityksi sanovalla vaikuttajalla tuntuisi olevan kosolti toisistaan eroavia käsityksiä hyvinkin monista asioista.

Kaikella on syynsä

Syy tarkoittaa asiaa jolla on välttämätön seuraus. Syylle on aina seuraus, muuten se ei ole syy. Syy ei aina ole se mikä näyttää ensimmäisenä syyltä, vaan syy on se, jonka vaikutuksesta tapahtuma tapahtuu. Tieteellisen näkemyksen mukaan mitään ei voi tapahtua ilman syytä. Ilmiötä tai tapahtumaa, jolle ei löydetä syytä, ei voi olla olemassa tai tapahtua, koska sitä ei voida todistaa. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on olemassa, on sen olemassaololle oltava jokin syy.

Maailmankaikkeudella on oltava alku

Jos maailmankaikkeus ei ole siis harhakuvitelma, itsestään syntynyt eikä itsensä syy, sillä on oltava alku. Maailmankaikkeuden on saanut aikaan jokin, joka on maailmankaikkeuden ulkopuolella ja on syynä sen olemassaololle. Koska tyhjästä ei voi syntyä mitään, täytyy materian, energian, tilan ja ajan olla peräisin jostain. On siis oltava joku välttämätön asia tai olio jossain syy-seuraus ketjun päässä tai sitten maailmankaikkeus on pohjimmiltaan käsittämätön. Tähän asti kaikki tuntuisi olevan selvää, mutta.

Vielä jää epäselväksi mikä tämä syy maailmankaikkeuden olemiselle olisi. Jotkut sanovat, että alkuräjähdys on maailmankaikkeuden syynä. Toiset sanovat, että Jumala on maailmankaikkeuden syy. Jos tästä asetelmasta tehdään syy- seuraus ketju, niin saadaan sellainen olettamus aikaan, että Jumala on alkuräjähdyksen syynä ja alkuräjähdys maailmankaikkeuden syynä. Tästä seuraa luonnollisesti kysymys: Mikä sitten on syynä Jumalan olemassaoloon? Onko olemassa toinen, vielä suurempi ja voimakkaampi Jumala kuin minkä me oletamme olevan perimmäisenä maailmankaikkeuden syynä. Mikä sitten on tämän suuremman Jumalan olemassaolon syy? Niin, tätä syy- seurausketjua voitaisiin kai jatkaa loputtomiin.

Mutta, mutta, jospa olettaisimmekin Jumalan vain sinne viimeisen maailmankaikkeuden tasolle ja rakentaisimme lopullista maailmankaikkeutta sijoittamalla tämän tietoisuudessamme olevan maailmankaikkeuden, jonkun suuremman maailmankaikkeuden sisälle ja jatkaisimme tällaista rakentamista loputtomasti, niin lopullisesta maailmankaikkeudesta muodostuisikin, eräällä tapaa, ikuinen maailmankaikkeus. Tällöin ikuisuudessakin voisi olla aika, mutta aika muodostuisi rakennelmamme kasvaessa aina pitemmäksi tätä tuntemaamme aikaa ja voisi olla korkeimmalla tasolla esimerkiksi miljardi kertaa sitä pidempi. Ongelman tässä ajattelutavassa näyttäisi aiheuttavan tuo käsite "ikuisuus". Mutta, emmehän me oikein osaa määritellä ikuisuutta, joten ei kai tämäkään loppujen lopuksi mikään ongelma voi olla.

Loppupäätelmä

Edellä olevan perusteella täytyy tulla siihen loppupäätelmään, että maailmankaikkeuden syynä on alkumuna. Ei kuitenkaan niin kuin muinaiset ihmiset eri puolilla maailmaa sen käsittivät, vaan pikemminkin niin, että kaikki se informaatio, jonka Jumala tarvitsi maailmankaikkeuden luomiseen tai synnyttämiseen oli tässä munassa jotenkin taltioituna.

Kun muna rikkoutui ts. kun alkuräjähdys tapahtui niin tässä alkuräjähdyksen aiheuttajana olevan äärimmäisen tiiviin, pienen ja kuuman pisteen alkumunan - informaatio lähti purkautumaan ennalta laaditun suunnitelman mukaan, aiheuttaen koko maailmankaikkeuden. Kuten tiedekin on jo pystynyt todistamaan, niin maailmankaikkeus ei ole vielä valmis, vaan sen kasvu jatkuu yhä.

Ehkä tämä munateoria tulee ymmärrettävämmäksi jos vertaamme sitä vaikkapa ihmisen hedelmöittyneeseen munasoluun. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, niin tässä äärimmäisen pienessä solussa on kaikki se informaatio, jonka se tarvitsee kehittyäkseen juuri sellaiseksi kuin sen pitääkin isänsä ja äitinsä kaltaiseksi, mutta kuitenkin varsin itsenäiseksi ihmiseksi. Kaikki se informaatio, joka tällä "alkumunalla" on käytettävissään on peräisin maailmankaikkeuden alkumunasta, lisättynä kaikella sillä informaatiolla, joka sille on kehittynyt miljoonien vuosien aikana, luonnollisen evoluution seurauksena.

Bror Oswald Nyman