Luonnollinen ihminen

Aluksi

Tässä alustuksessa pyrin selvittämään ovatko kristinuskon käsitykset ihmisestä oikeita ja voiko tavallinen ihminen mieltää ne ehdottomiksi totuuksiksi. Varsinaisen ongelman mielestäni muodostavat kristinuskon käsitykset mm. elämän tarkoituksesta, ihmisen alkuperästä, ihmisen ominaisuuksista, kuten moraalista, vapaasta tahdosta ja perisynnistä. Ovatko nämä ominaisuudet ihmisessä ja ovatko ne syntyneet Raamatun mukaisessa luomisessa vai ovatko ne biologisen evoluution tulosta?

Varmaankin on niin, että jos joku ulkopuolinen, vaikkapa joku meitä älykkäämpi, olio tutkisi ihmistä, se saattaisi joutua monesti suuriin vaikeuksiin soveltaessaan tutkimuskohteeseensa tavanomaisia tutkimusmetodeja. Jokainen ihminen saattaisi samassa tilanteessa käyttäytyä eri tavalla. Ihmiselle itselleen tutkiminen tuntuisi olevan paljon helpompaa, onhan meillä ihmisestä kuitenkin kosolti "sisäpiirin tietoa" vai onko se sittenkään helpompaa?

Vaikka kuulunkin kirkkoon, niin en sittenkään voi sanoa, että selvittelisin näitä asioita kristittynä. Ehkä olen kuitenkin "pakana" vaikka olenkin mielestäni uskonnollinen ja siksi joudun tutkimaan näitä asioita enemmän uskontofilosofiaan, metafysiikkaan ja luonnollisesti ihan puhtaasti Raamattuun pohjautuen kuin kristinuskon valmiisiin dogmeihin perustuen.

Elämän tarkoitus

Koko ajatus "elämän tarkoituksesta" on muuttunut sen verran kliseiseksi, että sitä on parodioitu usein. Tunnetuimpia parodioita on Douglas Adamsin kirjassa "Linnunradan käsikirja liftareille" esitetty vastaus elämän tarkoitukseen. Kirjan antama vastaus on neljäkymmentäkaksi. Monty Pythonin elokuvan lopussa kysymykseen elämän tarkoituksesta vastataan: "No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja harmoniassa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa". Eppu Normaali on puolestaan esittänyt, että elämän tarkoitus on ikävän karkotus: "Hetken mietin kuka oon ja mistä herätä mä saan; Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen (hui!); mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen; päättelimme että elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus".

Oli miten oli, kysymys elämän tarkoituksesta on yksi vanhimmista ja yleisimmistä kysymyksistä joita ihminen voi itselleen asettaa. Se miten ajattelemme tätä kysymystä riippuu paljon siitä, miten koemme elämän alkuperän. Vastaukset saattavat erota hyvinkin paljon riippuen siitä tarkastelemmeko kysymystä uskonnolliselta vai filosofiselta pohjalta.

Uskonnollisia näkemyksiä

Suurin osa ihmisistä, jotka uskovat jumalaan, ovat suurin piirtein samaa mieltä siitä, että "Jumalassa me elämme ja liikumme ja olemme". Uskonnossa ihmiset etsivät korkeampaa auktoriteettia, joka antaa elämällemme tarkoituksen jumalallisella ohjauksella. Tällaiseen auktoriteettiin uskomista kutsutaan "uskon hypyksi", ja yleensä tällainen usko määrittelee uskovan elämän tarkoituksen hyvin suuressa määrin.

Kristinusko

Kristinuskossa elämän tarkoituksen voidaan katsoa jossain määrin perustuvan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskertomukseen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1 Moos. 1:28). Näin ihmisten tehtäväksi on annettu lisääntyminen ja siten lajin säilyttäminen, huolen pitäminen maapallosta ja ympäristömme hallinta. Uuden testamentin Markuksen evankeliumissa Jeesus antaa kaksi suurta käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Mark. 12:2831). Ihminen on siis luotu sekä palvomaan Jumalaa että rakastamaan toisia ihmisiä.

Toisaalta nimenomaan kristityt monesti ajattelevat, että elämän tarkoituksena on ensisijaisesti itsensä pelastaminen. Tästä näkökulmasta he pyrkivät rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään, kuitenkin lähinnä siten, että he haluaisivat myös lähimmäisensä pelastuvan. Tästä näkökulmasta katsoen muut Raamatussa mainitut elämän tarkoitusta sivuavat maininnat pyrkivät unohtumaan tai ainakin ne jäävät toissijaisiksi.

Islam

Islamin näkökulma on osittain samanlainen. Sen mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa: "Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni" (Koraani 51:56). Islamissa tämä ei tarkoita ainoastaan rituaalien suorittamista, vaan siihen kuuluu myös työnteko, keksiminen ja elämän laadun parantaminen, ja Luojan totteleminen tällä tavalla. Muslimeille elämä on testi. Se, kuinka hyvin pärjäät testissä, määrittää sen päädytkö Taivaaseen vai Helvettiin.

Buddhalaisuus

Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn eli meditaation ja henkisen kasvun kautta.

Hindulaisuus

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: kama, artha, dharma ja moka. Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät kamaa (fyysistä ja henkistä nautintoa) ja arthaa (aineellista ja henkistä omaisuutta). Vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa (oikeudenmukaisuus, velvollisuus, henkinen oppi). Neljäs ja perimmäinen päämäärä on moka, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin eli maailmansieluun (vrt. nirvana). Ihmisen kannattaa tehdä elämässä hyviä tekoja kartuttaakseen hyvää karmaansa, jotta jälleensyntymän kierto katkeaisi.

Filosofisia näkemyksiä

Siinä missä teologit ja normaalitkin tallaajat, myös useat filosofit ovat pyrkineet osaltaan vastaamaan kysymykseen elämän tarkoituksesta. Esimerkiksi antiikin aikana elänyt Aristoteles esitti naturalistisen teoriansa, jonka mukaan "ihmiselämän päämäärä on toteuttaa lajilleen ominaisia toimia. Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää".

Humanistisen näkemyksen mukaan elämän tarkoitus on sisäänrakennettuna elämään itseensä: tarkoituksena on lisääntyminen. Ihmisen onnellisuus on tiukasti sidoksissa koko ihmiskunnan hyvinvointiin, osittain koska olemme yhteisöllisiä eläimiä, jotka löytävät merkitystä yhteisöllisten suhteiden kautta, ja osittain koska kulttuurinen edistys hyödyttää kaikkia kyseisessä kulttuurissa eläviä. Vaikka ihmislajin evoluutio onkin edelleen enimmäkseen luonnollinen toiminto, ihmiskunnan evoluutio on omissa käsissämme, ja tehtävänämme on sen edistäminen korkeampia päämääriä kohti. Samalla tavalla humanismi itsessään kehittyy, koska humanistit tunnistavat, että arvot ja päämäärät, ja siten elämän tarkoitus, saattavat muuttua ymmärryksemme kehittyessä.

Elämän tarkoitus

Kuten yllä olevista erilaisista näkemyksistä ilmenee, niin melkein kaikki tuntuvat olevan siitä yhtä mieltä, että elämän tarkoituksena on elää siten, että ihmiskunta voisi säilyä olemassa olevana. Tätä tarkoitusperää varten meidän on rakastettava lähimmäisiämme ja pidettävä huolta myös koko maapallostamme ja kaikesta siitä, mitä siinä on. Eläessämme näin me auttamattomasti elämme oikein.

Uskonnoissa pontimena tällaiselle elämälle toimii kristinuskossa ja islaminuskossa iankaikkisen elämän tavoittelu ja Helvetin välttäminen. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa uudelleen syntymisen ketjusta vapautuminen. Ei-uskonnollisissa näkemyksissä pontimena taas toimii elämän jatkumisen tavoite tuleville sukupolville.

Ihmisen alkuperä

SKVR VII3 loitsut: "Tulen synty on taivosesta; Vuoresta vein sikiö; Mullasta minun sukuni."

1.Moos 1;7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."

1.Moos 3;19: "Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

Kuten yllä olevista lainauksista ilmenee, näyttäisi siltä, että melko yleinen käsitys ihmisen alkuperästä olisi se, että ihminen on jotenkin saanut alkunsa maasta. Suomalaisessa mytologiassa ensimmäinen ihminen, joka syntyi maasta, oli Väinämöinen. Kristinuskossa ensimmäinen ihminen, joka syntyi maan tomusta oli Aatami. Myös ihmisen evoluutiokehityksen voidaan sanoa alkaneen jotenkin maan tomusta.

Luominen

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja omaksi kuvakseen luomiskertomuksen viidentenä päivänä (1.Moos.1). Toisaalta Raamattu sanoo, että Jumala loi ensin miehen maasta ja vasta myöhemmin naisen, miehen kylkiluusta (1.Moos.2). Kristinuskon mukaan luominen tapahtui noin 6000 vuotta sitten. Arvio perustuu Johanneksen ja Luukkaan evankeliumeissa oleviin Jeesuksen sukuluetteloihin. Muitakin arvioita kristinuskossa kyllä esiintyy.

Vedenpaisumiskertomus, josta Raamatussa puhutaan ei näyttäisi modernien tutkimustietojen perusteella olevan todellisuutta, eikä se siten olisi voinut vaikuttaa ihmispopulaatioon mitenkään. Tämä vedenpaisumiskertomus saattaa perustua vanhaan Babyloniasta peräisin olevaan taruun. Todennäköisesti kysymys saattaisi olla jostain paikallisesta tulvasta, joita kyllä saattaa hyvinkin olla tapahtunut. Näyttäisi siltä, että myös syntiinlankeemuskertomus saattaisi olla jostain Babylonialaisesta kansantarusta peräisin, josta Mooseksen 1. Kirjan kirjoittajat ovat sen lainanneet.

Evoluutio

Alkutaipaleella

Erään määritelmän mukaan biologinen evoluutio on populaation perinnöllisten ominaisuuksien muuttumista siten, että populaatio sopeutuu ympäristöönsä aiempaa paremmin. Nykyisin vallalla olevan yleisen ja tieteellisen käsityksen mukaan ihminen on kehittynyt tällaisen evoluution seurauksena. Kaikki alkoi siitä, kun jotkin elottomat alkuaineet yhdistyivät määrätyllä tavalla, muodostaen äärimmäisen yksinkertaisen ja pienen eliön noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Ensimmäiset monisoluiset eliöt, joista ihminenkin on saanut alkunsa, kehittyivät noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Noin 6 miljoonaa vuotta sitten jossain Afrikassa eli apinakantalaji, josta nykyiset ihmiset, simpanssi ja gorilla ovat lähtöisin. DNA-molekyylien perusteella on laskettu nykyihmisen kehittyneen omaksi lajikseen noin 200000 vuotta sitten. Näyttäisi siltä, että nykyihminen asutti kaikki Afrikan elinkelpoiset alueet.

Veitsen terällä

Tutkimuksien mukaan nykyihmisten määrä romahti noin 150 000 50 000 vuotta sitten hyvin pieneksi, mistä johtuu hyvin suuri geenien samankaltaisuus. Ihmispopulaation on arveltu kutistuneen 200010 000 yksilöön jonkin katastrofin seurauksena, mahdollisesti "tulivuoritalven", kun Toban tulivuori räjähti 73 000 vuotta sitten. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä asiasta.

Selviäminen

Selvittyään tästä katastrofista nykyihmiset ominaisuuksiensa ansiosta lisääntyivät jälleen yhä kiihtyvällä nopeudella ja asuttivat Afrikan lisäksi Australian 50 000 vuotta sitten. Euroopan 40 000 vuotta sitten ja Itä-Aasian vähän myöhemmin sekä viimeisimpänä Amerikan 30 000 vuotta sitten. Väestöt joutuivat siirtymisensä jälkeen eristyksiin toisistaan ja näin nykyiset ja entiset "rodut" syntyivät. Nykyihminen eli rinnan monien muiden ihmislajien kanssa, joista tunnetuimpia ovat Neandertalinihmiset, jotka elivät Euroopassa, Lähi-idässä ja Aasiassa aikavälillä 230 00030 000 vuotta sitten ja Cro-Magnonin ihminen joka on elänyt mm. Euroopassa arviolta 35 00010 000 vuotta sitten.

Ihmisen ominaisuudet

Luonnollinen moraalilaki

Vietit ja vaisto ovat pitkälti yhteneväisiä sekä ihmisille että eläimille. Mikä saa ihmisen sitten toimimaan eri tavalla kuin muut eläimet? Yleisen käsityksen mukaan ihmisillä on muista eläimistä poiketen myös kyky erottaa hyvä ja paha toisistaan. Tätä ominaisuutta sanotaan luonnolliseksi moraalilaiksi. Omatuntonsa avulla ja sitä kuunnellen ihminen pystyy toimimaan tämän luonnollisen moraalilain mukaisesti. Kristinuskon mukaan luonnollinen moraalilaki on Jumalasta lähtöisin kun taas yleinen käsitys asiasta näyttäisi olevan, että ihmisen moraalilaki olisi kehittynyt biologisen evoluution myötä, normaalin luonnonvalinnan ja olemassaolotaistelun tuloksena.

Kristinuskon mukaan Jumala antoi kymmenen käskyään ihmiskunnalle, joiden mukaan ihmisen tulisi käyttäytyä. Yleisen käsityksen mukaan ihmisen käyttäytymistä ohjaavat taas vietit, vaisto ja luonnollinen moraalilaki. Luonnollisen teologian mukaan ne ovat evoluution seurauksena kehittyneet ihmisessä normaalin selviytymiskamppailun tiimellyksessä. Populaatio, joka on onnistunut paremmin soveltamaan käyttäytymistään toisiinsa ja ympäristöönsä nähden on päässyt eniten jatkamaan sukuaan ja vaikuttamaan siten viettien ja moraalilain edelleen kehittymiseen. Huonommat populaatiot ovat tässä taistelussa hävinneet tai hävitetty.

Luulisi, että ihminen olisi jo aikoja sitten oppinut käyttäytymään siten kuin ihmisen kuuluisikin käyttäytyä, riippumatta siitä uskooko hän elämän tarkoitukseen ja moraalilakiin siten kuin kristitty uskoo vai siten kuin luonnollinen ihminen uskoo. Kuitenkin, viimeinen vuosisata on koko ihmislajin olemassaolon ajan verisin vuosisata. Lukuisia sotia: 1.maailmansota, 2.maailmansota, Vietnam, Lähi-itä, Persianlahti. Lukuisia sisällissotia: Venäjä, Suomi, Kiina, Kambodzha, Jugoslavia, monet Afrikan ja Etelä-Amerikan sisällissodat. Näitä on niin paljon, että niitä ei enää kukaan pysty edes luettelemaan.

Vapaa tahto

Ihminen eroaa muista eläimistä myös siinä, että se on tiettävästi ainoa laji, jolla on vapaa tahto. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy vastustamaan luonnollisten viettiensä, vaistojensa ja moraalinsa vaikutusta, kieltäytymällä niiden ohjauksesta. Esimerkiksi ihminen pystyy olemaan syömättä vaikka nälkäkuolemaan asti jos jokin muu motiivi on niin vahva, että se ylittää normaalien viettien ja vaistojen vaikutuksen.

Determinismi

Jotkut väittävät että vapaata tahtoa ihmisellä ei ole. Esimerkiksi determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofiassa suosittu näkökanta, jonka mukaan jokaisella syyllä on edeltävä syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy- ja seuraussuhteet muodostavat ketjun, jossa edeltävät tapahtuvat määräävät ennalta tulevat tapahtumat. Jotkut sanovat, että jos determinismi hyväksytään, merkitsee se luopumista tekojen moraalisesta vastuusta koska se, mitä ihminen haluaa ja tekee, johtuu jostain ihmisen aikaisemmin haluamista ja tekemistä asioista. Minusta tällainen ajattelutapa on kuitenkin huono, koska kyllä ihmisen pitäisi oppia virheistään. Jos huonoa syy-seuraus ketjua jatkaa kovin pitkälle se kyllä kostautuu.

Predestinaatio

Toinen oppi, joka kiistää vapaan tahdon, ei ole niinkään filosofinen kuin uskonnollinen. Tämä oppi on nimeltään predestinaatio-oppi. Tämän opin mukaan Jumala on ennalta määrännyt sen kuka ihminen voi pelastua ja kuka ei. Pelastuminen ei siis riipu mitenkään valinnan vapaudesta, vaan ainoastaan Jumalan tahdosta. Ihminen ei voi mitenkään teoillaan tai tahdollaan vaikuttaa tähän pelastumisasiaan. Vaikka ihminen kuinka haluaisi pelastua ja toimia kaikin tavoin Jumalan tahdon mukaisesti niin mikään ei auta halusi, teki tai ajatteli sitten mitä tahansa.

Perisynti

Perisynti on kristinuskoon liittyvä käsite. Sen esitti ensimmäisenä Paavali. Termiä "perisynti" ei mainita Raamatussa, mutta sen pohja löytyy Roomalais- ja Efesolaiskirjeistä sekä psalmeista. Tärkeimpänä argumenttina perisynnille pidetään jaetta Room 5:12. "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet".

Raamatun alkukertomusten mukaan Aatami ja Eeva lankesivat Paratiisissa syntiin rikkomalla Jumalan käskyä vastaan, ja rangaistuksena heidän päälleen lankesi kuolema. "Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1.Moos 2:17). Tämä perisynti tai alkusynti kuvaa synnin valtaa ihmisessä ja aikaansaa ihmisen tekemään tekosyntejä. Luterilaisen opin mukaan perisynti periytyy vanhemmilta lapsille. Perisynnin olemuksesta on kiistelty koko kirkkohistorian ajan. Monet alkukirkon ajattelijat, kuten Origenes ja Pelagius, hylkäsivät koko perisynnin Jumalan rakkauden dogmin vastaisena. Sen sijaan Augustinus kannatti perisyntioppia, ja kristinuskon perisyntidogmi on alun perin häneltä peräisin.

Johtopäätöksien aika

Luominen vai evoluutio

Aluksi olisi ehkä hyvä miettiä hieman sitä, olisiko ihminen luotu alun perin tällaiseksi kuin se nyt on noin 6000 vuotta sitten, vai onko ihminen kuitenkin kehittynyt, evoluution seurauksena, miljoonien vuosien aikana? Todistusaineisto evoluution puolesta näyttäisi olevan niin vahvaa, että sitä ei parhaalla tahdollakaan voi ainakaan kovin kevyesti syrjäyttää. Luomisteorian hyväksyminen ja sisäistäminen näyttäisi taas olevan kovin vaikeaa koska mitään todistusaineistoa ei näyttäisi löytyvän lukuun ottamatta luonnollisesti Raamattua, mutta tällöin olisi tietenkin uskottava Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta.

Luomiskertomuksen sijasta olisinkin nostamassa ihmisen olemassaolon jotenkin alkuräjähdyksestä johtuvaksi syyksi. Mikä sitten on alkuräjähdyksen syynä onkin sitten jo vähän vaikeampi sanoa. Alkuräjähdys ehkä kuitenkin vapautti valtavan määrän informaatiota sisältäen jonkinlaisen itseohjautuvan ja vaiheittaisen säätelyjärjestelmän, jota voisimme kutsua vaikkapa biologiseksi evoluutioksi. Materia ja energia, kuten siis ihminenkin, ovat olemassa vain siitä syystä, että on olemassa informaatiota, jonka avulla ne ovat rakentuneet. Tämän informatiivisen säätelyjärjestelmän varassa koko maailmankaikkeus, ja siis myös ihminen, on mielestäni kehittynyt ja kehittyy yhä edelleen.

Annettu vai hankittu

Seuraavaksi olisi pohdittava sitä, ovatko ihmisien vietit, vaisto ja moraalilaki Jumalan meille luomisen yhteydessä antamia vai ovatko ne evoluution aikana kehittyneet geeneissämme sellaiseksi kuin ne nyt ovat? Kuten jo edellisessä kohdassa ilmaisin, olen taipuvainen uskomaan, että ne ovat evoluution tulosta. Tämä ei nyt kuitenkaan merkitse sitä, että sulkisin Jumalan kokonaan pois tästä teoriasta. Päinvastoin, luulisin, että Jumalalla saattaa hyvinkin olla oma vaikutuksensa niiden kehittymisessä.

Eräs asia, joka mielestäni puoltaa Jumalan osuutta tässä asiassa on se, että on hyvin vaikeata uskoa, että evoluutiokehitys puhtaan sattuman varassa voisi saada aikaan mitään niin uskomattoman monimutkaista ja täydellistä, jollaiseksi koko maailmankaikkeus ihmisineen kaikkineen on kehittynyt. On totta, että kaikki on vain puhdasta materiaa ja energiaa mutta että pelkkä sattuma ei tunnu todellakaan uskottavalta.

Jos ajatellaan, että Jumala on nämä asiat meille antanut herää luonnollisesti kysymys siitä miten se on tapahtunut. Tällöin ei voida sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että sielukin olisi olemassa. Jos näin olisi, nämä tiedot saattaisivatkin tulla meihin sielun mukana, kuten jo Immanuel Kant aikanaan mietti ja jakoi asiat sellaisiin, jotka meissä ovat ennen kokemusta (a priori) ja kokemuksen jälkeen (a posteriori). Tätä teoriaa puoltaa tavallaan myös C. S. Lewis, joka on puhunut ja kirjoittanut paljon ehdottoman moraalilain osuudesta jumalatodistuksissa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Jumalan antama moraalilaki on ollut meissä ehkä alkuaikoina vain piilevänä ja aktivoitunut vasta silloin kun eläin, josta ihminen on lähtöisin, muuttui evoluutiossa ihmiseksi.

Missä syntiinlankeemus tapahtui?

Mietittäessä syntiinlankeemusta olisi kai aluksi todettava, että tässä on kristinuskon yksi tärkeimmistä, ellei peräti tärkein asia. Asiahan on nimittäin niin, että jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut niin Jeesuksen elämä ja ristinkuolema näyttäisi olevan, ainakin kristinuskon mukaan, jokseenkin turha. Eihän kukaan voi meitä parantaa taudista jota meillä ei ole.

Totuus vai myytti

Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta näyttäisi olevan niin uskomaton puhuvine käärmeineen, että sen uskominen, ainakin kirjaimellisesti, näyttäisi olevan kerta kaikkiaan ylivoimainen tehtävä. Monet teologitkin ovat huomanneet tämän, vaikka eivät olisi niin kovin liberaalejakaan. Ulospääsytietä ulos tästä ongelmasta on etsitty toteamalla, että tämä Raamatun kertomus on vain eräänlainen myytti, joka kertoo ihmisestä kuitenkin hyvin paljon. Tässä on nyt vain se vaikeus, että syntiinlankeemustakaan ei näyttäisi silloin tapahtuneen, ainakaan Raamatun mukaisesti. Toisaalta taas joudutaan tilanteeseen, että jos Raamatusta yksi kertomus todetaan myytiksi niin mistä tavallinen ihminen sitten enää ollenkaan tietää, mikä kertomus tai asia Raamatussa on myytti ja mikä tosi. Kuten kuuluisa liberaaliteologi John Spong totesi: "Oppi perisynnistä on esi- Darwinilaista mytologiaa ja jälki- Darwinilaista hölynpölyä".

Paratiisi evoluutiossa

Voitaisiinko syntiinlankeemusta sitten etsiä evoluutiosta? Mikä olisi se vaihe ihmisen evoluutiossa, jossa syntiinlankeemus olisi voinut tapahtua? Niin, missä kohdin ihmisen historiaa on se vaihe, jolloin hänellä ei vielä ollut moraalia eikä vapaata tahtoa? Ennen tätä vaihetta ihminen ilmeisestikin oli täydellinen Jumalan luomus koska ei voinut tehdä minkäänlaisia valintoja, jotka olisivat vieraannuttaneet hänet Jumalasta. Silloin ihminen eli varmaankin kuin paratiisissa ilman syntiä. Ilmeisesti ihminen oli silloin verrattavissa mihinkä muuhun eläimeen tahansa. Se vietti yhteisöllistä elämää sopivan pienissä ryhmissä. Se tyydytti viettejään lisääntymällä, metsästämällä, kalastamalla ja keräilemällä erilaisia yrttejä. Se puolusti "reviiriään" muita eläimiä ja myös muita ihmispopulaatioita vastaan. Hankki uusia "reviirejä" vanhan reviirin ehtyessä, valloittamalla niitä tarvittaessa muilta eläinlajeilta tai vaikkapa toiseen heimoon kuuluvilta ihmisiltä. Kaikki tapahtui kuitenkin pelkkien viettien ja vaiston varassa. Tarkoituksena oli ainoastaan turvata ravinnonsaanti ja siedettävät asumisolosuhteet kaikin käytettävissä olevin keinoin, itselle ja koko sille ryhmälle johon se kuului.

Syntiin lankeaminen

Voisi olla niinkin, että jossain päin Afrikkaa eli joku edellä mainitun kaltainen paratiisi-ihminen, joskus 300 000 vuotta sitten, joka alkoi laatia jonkinmoisia alkeellisia lakeja itselleen, joiden tarkoituksena oli saada tämä populaatio saavuttamaan paremmat selviämismahdollisuudet muihin vastaaviin populaatioihin verrattuna. Näiden lakien laatimisessa verrattomina apuvälineinä toimivat varmaankin tämän populaation vietit ja tarpeet, jotka olivat evoluution edetessä kehittyneet alkuperäisistä "eläimellisistä" vieteistä ja tarpeista. Lakien säätäminen johti vääjäämättä siihen, että niistä ei ihmisen rajallisuuden vuoksi voinut tulla täydellisiä, mikä puolestaan johti siihen, että joltain osin ihminen alkoi noudattaa epätäydellisiä tai jopa virheellisiä lakeja. Ehkä syntiin lankeaminen tapahtui juuri näin. Tarkoittikohan Paavalikin juuri tätä, kun hän sanoi: (Room 5:13) "sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole".

Ehkäpä ihminen, vaikkapa ravintoviettiään toteuttaessaan, mitoitti sen väärin ja alkoi toteuttaa hieman kyseenalaisia keinoja ravintoa hankkiessaan. Tai turvallisuusviettiä toteuttaessaan tämä populaatio saattoi tulla kohdelleeksi jotakin muuta populaatiota hieman liian raaalla tavalla mikä saattoi kostautua jotenkin hieman myöhemmin.

Kokemuksien karttuessa saattoi myös tämän populaatiomme sisällä versota erilaisia näkemyksiä siitä miten lakia tulisi kehittää ja soveltaa, mikä saattoi aiheuttaa riitoja ja siten heikentää populaatiota myös sisältäpäin. Yhtä kaikki, ihminen tuli tuntemaan omassa yhteisössään sen mikä on oikein ja mikä väärin. Moraalilaki kehittyi vuosisatojen saatossa niiden populaatioiden keskuudessa jotka parhaiten selviytyivät olemassaolon taistelussa.

Syntiinlankeemusta ei ole tapahtunut

Mitään varsinaista syntiinlankeemusta en ole huomannut tapahtuneen. "Kun ihminen toimii kuten hänen lajilleen on ominaista, hän toimii auttamatta oikein ja elää hyvää elämää" sanoi Aristoteles. Se, mikä ihmiselle on ominaista ratkeaa taas biologisessa evoluutiossa. Vain sellaisen elämän tuottamat geenit, jotka auttavat populaation selviytymistä olemassaolon taistelussa pääsevät periytymään tuleville sukupolville.

Hyvä ja paha

Samalla ratkeaa kysymys myös hyvästä ja pahasta. Hyviä asioita ovat ne asiat, joita toteuttamalla ja joiden avulla ihmisyhteisö pystyy säilyttämään olemassaolonsa. Pahoja asioita ovat taas ne asiat, joita toteuttamalla ihmisyhteisö tuhoaa itsensä. Mikäli yhteisö pystyy nopeasti huomaamaan ja korjaamaan tekemiään pahoja asioita, voidaan jopa sanoa, että pahastakin voi seurata jotain hyvää. Evoluution voidaankin mielestäni sanoa olevan yrityksien, onnistumisien ja erehdyksien välistä sekamelskaa, jonka aikana hyvä ja paha alkavat erottautua toisistaan ja alkavat siirtyä geeneihin pitkällä tähtäyksellä.

Kuolema

Ellei ihminen kuolisi, elämä saattaisi olla mahdotonta. Ehkä Jumalan meille, Raamatun mukaan, määräämä kuolema ei ollutkaan rangaistus, vaan suosionosoitus. Kuolema näyttäisi mahdollistavan elämän ja myös ihmisen kehittymisen evoluution kautta paremmaksi. Mutta jos Jumala on antanut meille sitovan moraalilain, tarkoittaa se sitä, että sielukin on olemassa ja sielun kuolemasta en ole niinkään varma.

Bror Oswald Nyman